Päivän runo:

Ulkopuolinen

Muut lähtee, mä jään.
Tuijottamaan ikävää.
Maailma jatkaa vaan
kiertämistä radallaan.

Olen ulkopuolinen,
tiedän sen.
Olen pieni ja mitätön,
pikkutyttö äiditön.

Sua katselen sivusta.
Et tiedä mitään minusta.
Minä tiedän, tiedän sen,
olen aina ulkopuolinen.

Tulihan se talvi lopultakin. Iski jäät asvalttiin ja lumet kaulahuivin reunoihin. Värjäsi nenän punaiseksi pakkasella.
     Mä pidän talvesta. Lumi on kaunista, se tekee ympäristöstä niin siistin. Ainoa asia, joka inhottaa mua talvessa on se kylmyys. Mä olen muutenkin niin kylmäverinen ihminen, niin pakkanen vaan pahentaa asiaa. Mä jäädyn joka talvi sille pysäkille.

"Mä en jaksa enää. Mä tahtoisin olla lintu, niin että vois vaan lentää pois sillon kun ei jaksa muiden katseita, vähätteleviä lauseita ja sitä tuskaa ja surua, joka täyttää sydämen ja pään. Vois lentää talveksi lämpimään eikä tarvitsisi palella pysäkeillä..."

Näin mä kirjotin kännykkäni "päiväkirjaan" viime talvena 20. päivä maaliskuuta. Mä kirjotin sinä talvena paljon. Se oli mun elämäni karmein talvi. Ei sen kylmyyden takia, eikä lumenkaan. Mun takia. Mä olin niin masentunut sillon. Stressasin liikaa. Nukuin liian vähän. Olin puolikuollut sitten keväällä. Kai joku pikkulintu löysi mut kadunreunalta kevään koittaessa. Ja pelasti kuolevan...

Lumen lapsi